Jizerska Padesatka 2017

Jizerska ei alunperin kuulunut tämän kauden kisakalenteriin, kuten ei muullakaan tiimillä. Tsekkeihin houkutteli kuitenkin hyvä ajankohta, helposti järjestettävä reissu sekä ennen kaikkea loistavat lumiolosuhteet. Kontrasti Tampereen hiihtokeleihin olikin varsin suuri, kun pääsimme kisapaikalle Bedrichoviin, noin kymmenen kilometrin päähän Liberecistä. Lunta oli ladun varressa paikoin jopa metri!

Vaikka talviurheilijan silmä lepäsi lumipeitteisessä maisemassa, aiheuttivat olosuhteet myös hieman päänvaivaa. Paksu lumipatja yhdistettynä nollakeliin tekivät latupohjasta paikoin pehmeää. Suurin ongelma oli kuitenkin lumen vaihtelut kisareitin eri kohdissa; alhaalla lähtöalueella oli märkää, kun taas ylhäällä vuorella 1000m korkeudessa lumi oli uutta ja kuivaa. Varsinainen voitelijan unelma!

Pariin otteeseen kävi kyllä mielessä, miten paljon helpommalla pääsisi, jos näihin kisoihin lähtisi tasatyöntämällä. Pitojen putsaamisen myötä saisi valmistautumishässäkästä eliminoitua yhden muuttujan. Omalla kohdalla usko voimiin ei kuitenkaan vielä riittänyt niin pitkälle, että olisin uskaltautunut Jizeran vuoren valloitukseen potkimatta. Totesin myös saavani rennomman hiihdon aikaiseksi pitojen kanssa. Marcialongan ja Keuruun SM-kisojen jälkeen sain nimittäin huomata, kuinka paljon enemmän lihashuoltoakin tarvittaisiin, mikäli aikoo isommassa määrin kisata tasatyönnöllä. Oma kroppani ei tällä hetkellä ole vielä valmis, ja ilmoitteli tästä jo edellisen urakan jälkeen puolivihaisilla soraäänillä. Pidoilla siis!

Pitotällin laitto jätettiin lopulta kisa-aamuun ja paikallisen Swixin voidesuositus osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Toki etenkin kuivemmilla osuuksilla huomasin antavani luistossa tasoitusta tasatyönnölle edenneisiin kilpasiskoihin, mutta sain valinnallani varmistettua tasapainoisen suorituksen ja toin kotiin mukavan sijoituksen 13!

Jizerskassa oli tiimistä mukana lisäkseni Ari, joka luonnollisesti oli mukana isojen kalojen perässä. Tällä kertaa sellaista ei tullut, eikä mies tainnut 25. sijaansa tyytyväinen olla. Hyvä pistesija, mutta optimaalisella suorituksella rahkeet riittäisivät varmasti paljon korkeammalle. Toivotaan, että Vasaloppetissa räjähtää!

Niin, Vasaloppet. Huijaisin itseäni sanomalla, että se ei jännitä. 90km on jo matka, joka herättää kunnioitusta. Ehkä ensikertalaisen tuleekin sitä hieman pelätä. Tässä on onneksi vielä puolisentoista viikkoa aikaa viritellä kroppaa ja mieltä kisatunnelmiin. Sielläpä siis seuraavaksi!